Tilkkutyötekniikka

Tilkkutyötekniikka on ompeluun liittyvä tekniikka, jossa tilkuista ommellaan suurempia kokonaisuuksia tai tilkkuja kirjotaan tiettyä tekniikkaa käyttäen. Tilkuista kootaan tilkkutäkkejä, tyynyjä, seinäkoristeita, vaatteen osia, laukkuja, pöytäliinoja ja pöytäkoristeita. Pohjois-Amerrikassa syntyi eurooppalaisten siirtolaisten keskuudessa tillkujen ompelemisen blokkitekniikka, josta on myöhemmin kehittynyt monia muunnelmia. Yksi näistä muunnelmista on hirsimökkitekniikka, joka on ollut paljon käytetty myös Suomessa. Eräs tilkkutyötekniikka on mallikertatekniikka, jossa ommellaan yhteen neliön tai kaistan muotoisia tilkkuja. Crazy-tekniikkaan kuuluu epäsäännöllisten tilkkujen yhteen ompeleminen ja tilkkujen saumojen kirjonta. Tilkkutöitä kirjotaan muun muassa aplikoiden.^[1] Eräs tilkkujen kirjontatekniikka on tilkkumaalaus, jossa lopputulos on maalauksellinen. Se syntyi 1970–80 -luvuilla kirjonnan harrastajien parissa. Tämä kirjontatekniikka toteutetaan ompelukoneella.^[2] Jos tilkkuja värjätään, niistä saadaan joissakin tapauksissa paremmin yhteen sopivia toisten tilkkujen kanssa. Tiheän ompeleen käyttö tilkkutyössä parantaa sen kestävyyttä.^[3]

Tilkkutöiden tarkkaa alkuperää on vaikea määrittää, mutta varhaisia esimerkkejä on löydetty muinaisesta Egyptistä ja Kiinasta. Tämä tekniikka, jossa kangaspaloja yhdistetään, on ollut käytössä monissa kulttuureissa ja oli yleinen Euroopassa keskiajalta lähtien. Teollisen vallankumouksen myötä tilkkutöistä tuli suositumpia 1700-luvulla, erityisesti Yhdysvalloissa, missä niistä kehittyi vahva perinne. 1960-luvulla tilkkutyöt kokivat uuden nousun, joka jatkuu edelleen. Nykyään ne ovat suosittu käsityömuoto, ja niitä on modernisoitu vastaamaan viimeisimpiä trendejä, mahdollistaen sekä modernien että perinteisten tekstiilien ja vaatteiden luomisen.^[4]